Keskisuomalaisessa 19.12.2014 julkaistu mielipidekirjoitus
Töysän Linjan linja-autonkuljettaja Tero Mikkonen osoitti huolensa siitä, että vain harva pyöräilijä käyttää valoja eikä kävelijöilläkään ole aina heijastimia (Ksml 5.12.). Huoli on aiheellinen ja sen jakaa varmasti jokainen liikenteessä kulkija.
Kaikenlaisissa ongelmatilanteissa pyöräilijöitä syytetään usein liian helposti välinpitämättömyydestä ja reseptiksi ehdotetaan rangaistuksia tai syyllistämistä. Yhtenä syynä moniin ongelmiin on infrastruktuurin sekavuus, jolloin pyöräilykulttuuri ei myöskään kehity.
Taustalla on kuitenkin vielä laajempi ongelma, johon Suomessa ei ole tähän asti haluttu tai osattu vastata. Koulujen liikennekasvatus ja pyöräilykasvatus sen osana on yhä riittämätöntä.
Pyöräilykasvatusta ei ole määritelty tarpeeksi tarkasti opetussuunnitelmissa. Puhdas pyöräilykasvatus loistaa poissaolollaan niin lasten kuin nuorten osalta. Jääkin täysin yksittäisen opettajan tai koulun innostuksen varaan, kuinka vahvasti oppilaille tuodaan pyöräilykasvatus osaksi koulun arkea.
Jokainen opettaja opettaa varmasti opetussuunnitelman mukaan liikennekasvatusta, mutta vain harva vie pyöräilykasvatuksen opit käytäntöön asti eri luokka-asteilla.
Pyöräilyä ja liikennekulttuuria on mahdotonta oppia vain koulun penkillä istuen. Tarvitaan käytännön harjoittelua, vaikka sen järjestäminen saattaa tuntua joskus työläältä. Lapsen kannalta liikennetaidot ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä ja tarpeellisia arkitaitoja.
Polkupyörä on lapsen ensimmäinen oikea ajoneuvo liikenteessä, jolloin on erityisen tärkeää ohjata lasta turvalliseen liikkumiseen heti alusta saakka. Liikennekasvatuksen vähäisyyden vaikutukset näemme jo tällä hetkellä liikennekulttuurissamme.
Liikennekulttuurin vastuulliseen ja aktiiviseen kehittämiseen tarvitaan mukaan vanhemmat, koulut, oppilaitokset, autokoulut, yhdistykset ja työpaikat. Esimerkiksi työpaikoilla helppo tapa kannustaa valojen käyttöön on tarjota valot jokaiselle työmatkansa pyörällä liikkuvalle. Tällöin työnantaja osoittaa toiminnallaan liikenneturvallisuuden ja työntekijän olevan tärkeä.
Niin pitkään kuin liikennekasvatus aikuisilla kuin lapsilla ei vastaa arkielämän tarpeita, jatkuvat sukupolvi toisensa jälkeen samat ongelmat liikennekulttuurissamme. Erityisesti opetussuunnitelmia uudistaessa tulisi huomioida pyöräilykasvatuksen tarve vahvemmin.
Kuvituskuva: Wen-Cheng Liu / CC BY-NC-SA 2.0 (cropped/hue)
Comments ( 0 )